Oksalaattien hajotus

Tämä merkkiaine arvioi suolistoekosysteemisi geneettistä kykyä hajottaa ja neutraloida oksalaatteja, luonnollisia yhdisteitä (ravinnevastaisia aineita), joita esiintyy monissa terveellisissä ruoka-aineissa. Oksalaatteja hajottavan bakteeriflooran omistaminen ennen kuin ne pääsevät verenkiertoosi, on ensisijainen luonnollinen puolustuslinjasi munuaiskivien muodostumista ja tiettyjen kivennäisaineiden puutoksia vastaan.

Tässä kohtaamme yhden ravitsemuksen suurista paradokseista: elintarvikkeet, joita yleisesti pidetään "superruokina", kuten pinaatti, punajuuri, mantelit, puhdas kaakao tai raparperi, ovat erittäin runsaita oksaalihapon suhteen. Kasvit tuottavat tätä happoa kiteisenä puolustusmekanismina estääkseen hyönteisten syömisen.

Ihmiskeho ei omista mitään entsyymiä, joka pystyisi sulattamaan näitä oksalaatteja. Jos syöt niitä ja ne päätyvät ehjinä suolistoosi, ne imeytyvät vereen ja kulkeutuvat munuaisiin. Siellä ne yhdistyvät kalsiumiin muodostaen teräviä kiteitä, jotka kertyessään muuttuvat kivuliaiksi munuaiskiviksi (kalsiumoksalaattikivet, jotka muodostavat 80% kaikista munuaiskivistä). Onneksi suolistossasi on erittäin erikoistuneita mikro-organismeja, jotka syövät näitä oksalaattikiteitä ja tuhoavat ne ennen kuin kehosi ehtii imeä niitä.

Tämän bakteerikyvyn menettämisellä (usein antibioottikuurien jälkeen) on suoria seurauksia:

• Munuaiskivien (nefrolitiaasin) riski: Heikko oksalaattien hajotuskyky johtaa hyperoksaluriaan (liikaa oksalaattia virtsassa). Useat tutkimukset osoittavat, että toistuvista munuaiskivistä kärsiviltä potilailta puuttuu lähes kokonaan oksalaatteja hajottavia bakteereita mikrobiomistaan.
• Vitamiinien ja kivennäisaineiden huono imeytyminen: Suolistossa oksalaatti toimii "magneettina" tai kelatoijana. Se sitoutuu voimakkaasti ruokasi kalsiumiin, magnesiumiin, sinkkiin ja rautaan, estäen elimistöäsi imeyttämästä näitä elintärkeitä ravinteita. Hajottavat bakteerit vapauttavat näitä mineraaleja parantaen ravitsemustasi.
• Systeeminen tulehdus ja nivelkipu: Vaikka harvinaisempaa, ihmisillä, joilla on suoliston läpäisevyysongelmia (Leaky Gut) ja heikko hajotuskyky, oksalaattikiteet voivat kerääntyä muihin kehon kudoksiin pahentaen nivel-, lihaskipuja ja jopa tiloja kuten vulvodyniaa.

Oksalaattien hajoamispotentiaalin arviointi suoritetaan Shotgun-metagenomiikalla etsimällä nimenomaisesti tätä aineenvaihduntareittiä varten tarvittavia entsymaattisia koneistoja.

Bioinformatiivisella tasolla kartoitamme kahden avaingeenin runsauden: oxc (oksalyyli-CoA-dekarboksylaasi) ja frc (formyyli-CoA-transferaasi). Ihmisekossysteemissä tämän prosessin kiistaton kuningaslaji on Oxalobacter formigenes, ehdottoman anaerobinen bakteeri, jolle oksalaatti on ainoa energianlähde (pakollinen hajottaja). Se on äärimmäisen herkkä yleisille antibiooteille. Lisäksi arvioimme "fakultatiivisten" hajottajien (bakteerit, jotka voivat hajottaa oksalaattia, jos muita lähteitä on vähän) esiintymistä, joihin kuuluvat tietyt Lactobacillus (esim. L. acidophilus, L. plantarum) ja Bifidobacterium (esim. B. animalis) -kannat.

Matala kyky vaatii kaksinaista ruokavaliollista interventiota: kohtuullista erittäin oksalaattipitoisten elintarvikkeiden kulutusta (tai kulinaarisia tekniikoita, kuten pinaatin keittämistä ja veden pois heittämistä, mikä poistaa suuren osan haposta) ja riittävän kalsiumin saannin varmistamista samassa ateriassa oksalaatin saostamiseksi suolistossa, samalla kun yritetään jälleenrakentaa suolistoflooraa probiooteilla, joilla on oxc/frc-geenit.